Hei kaikki,

Matkustetaan ajassa taakse 44 vuotta, West Virginian maalaisteille, Greenbrierin kentälle asti. Paikkaan, jota on kutsuttu Amerikan resortiksi. Se on vuoden 1979 Ryder Cup näyttämö. 

Tapahtuma on kriisissä. Amerikkalaisten ylivoima Iso-Britannian ja Irlannin joukkuetta vastaan on vienyt siltä terän.

Viiteenkymmeneen vuoteen GB&I on voittanut kolmesti. Yleisöä ei oikein kiinnosta, eikä aina pelaajiakaan. Tom Weiskopf valitsi 1977 hirvimetsän mieluummin kuin USA:n joukkueessa pelaamisen.

Jotain on tehtävä. Jack Nicklauksen ja muutaman muun ehdotuksesta joukkue tällä puolen valtamerta laajennetaan kattamaan myös mannereurooppalaiset. Se mahdollistaa 22-vuotiaan Espanjan Severiano Ballesteroksen valinnan. Hän on voittanut heinäkuussa ensimmäisen majorinsa, The Openin Royal Lythamissa, viimeisen kierroksen parkkipaikalta tehty birdie 16. väylällä puhuttaa golfmaailmaa.

Jatka lukemista täältä. Halusin lisätä muutaman videon ja kuvan tähän Euroopan joukkueen vaikeasta alusta kertovaan juttuun, joten ajattelin sen sopivan paremmin sivuilleni kuin sähköpostiin. 

Kyllä, tämän vuoden Ryder Cup pelataan jo ensi viikolla. Selostan sen yhdessä Riku Soravuon kanssa 29.9-1.10 Viasatin / Viaplayn kanavilla.

####

Pienet bunkkerit ovat pahoja. Mitä pienempiä, sen pahempia. 

Jos bunkkeriin hädin tuskin mahtuu seisomaan, jos nuorempi golfari pystyisi loikkaamaan yli mistä suunnasta tahansa, niin ei sieltä välttämättä pääse lyömään lipulle.

Otetaan Vuosaaren 16. reikä. Griinin vasenta etureunaa puolustaa juuri tuollainen pieni linksmäinen pot bunker. 

Pelaan keskiviikkona PGA mestisten ensimmäistä kierrosta. Pohdin tilannetta väylältä tarkalleen sadasta metristä. 

Lippu on griinin vasemmassa etureunassa, joten päätän pelata reiästä noin kolme metriä oikealle ja viisi metriä pitkäksi. Haluan itselleni jonkinlaisen birdie-putin, mutta tärkeintä on välttää bunkkeri.

En tiedä mitä tapahtuu. Ehkä pallolle asettuessa jo harmittelen turvallista päätöstä, ehkä toivon missaavani lyönnin hivenen vasemmalle ja lyhyeksi paremman birdie-paikan toivossa, joka tapauksessa lyön pallon suoraan bunkkeriin.  Järkyttävän epämääräinen lyönti. 

Pallo päätyy hiekkakuopan vasempaan reunaan mihin en mahdu stanssaamaan. Seuraava lyönti on pakko lyödä 180 astetta poispäin lipusta.  

Se tarkoittaa, että sama bunkkeri jää linjalle sitä seuraavaan lyöntiin, jonka sitten lyön turvallisesti lähes 10 metriä pitkäksi. Pitkän putin upotessa selviän kuin ihmeen kaupalla bogilla. 

Opetus on selvä: kun lähdet pelaaman turvallisesti lipusta sivuun, halua pallo oikeasti sinne.

Otetaan muutama esimerkki lisää. Siinä toivossa, että te voitte ottaa oppia virheistäni.

Ensimmäinen kierros ja 11. väylä, joka on lyhyt par-4. Väylän vasemmalla puolella pieni väyläbunkkeri, joka tulee välttää. Oikealla puolella rinne, joka viettää kohti out-rajaa. 

En päätä selkeää tavoitelinjaa avaukselleni, lyön ponnettoman slaissin joka pomppii rinnettä alas outtiin. Triplabogi.

Sama virhe, toinen kierros ja par-5 12. väylä. Oikealla out-raja, selkätuuli vasemmalta oikealle. Olen ensimmäisellä kierroksella lyönyt samoissa olosuhteissa väylän vasemmalla puolen sijaitsevaan pieneen bunkkeriin. 

Tähtäsin jopa avaukseni kyseiseen bunkkeriin, sillä ajattelin sivutuulen työntävän pallon kohti väylää. Bunkkerista ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lyödä lob-wedgellä välilyönti. Lopputulos bogi.

Nyt toisella kierroksella mietin tilannetta tiipaikalla. Tiedän että oikea ratkaisu on tähdätä kohti samaa bunkkeria, kaiken järjen mukaan tuuli tarttuu siihen tällä kertaa. Toisaalta haluaisin tähdätä rohkeasti väylälle, mutta se tuo out-rajan peliin. 

En oikein päätä mitään ja lyön oikealle outtiin. Varapallo starttaa täydellisesti bunkkeri kohti, josta tuuli työntää sen keskelle väylää. Selviän lopulta bogilla.

Mikä opetus? Kerron mitä legendaarinen valmentaja Bob Fry sanoi minulle ja koko meidän Palm Beach Junior College joukkueelle monesti: if you go into shot with a blank mind you will hit a blank shot. 

Tyhjä pää, tyhjä lyönti. Tai voisi sanoa: epäselvä päätös, epäselvä lyönti.

Käännetään tämä ohjeeksi: tee selkeitä päätöksiä, lyö selkeitä lyöntejä.

Golfissa kuitenkin vaikea pistää virheitä pelkästään vääränlaisen ajattelun piikkiin. Jos pelaisin ja treenaisin enemmän, lyöntivirheet eivät olisi yhtä karkeita päin seiniä ajatellessa.

Parempi, treenatumpi lyönti kestää pitempään huonoja päätöksiä. Lisäksi paremmalla lyömisellä on helpompi tehdä selkeitä päätöksiä.

Otetaanko vielä yksi ajatusvirhe? Tässä tulee. Lyön ensimmäisellä kierroksella hyviä rautoja. En kuitenkaan ole tyytyväinen siihen miltä liike tuntuu. 

Svingin alussa käsien tekeminen on aktiivisempaa kuin pitäisi. Ennen toista kierrosta päätän keskittyä käsien ensimmäiseen liikkeeseen svingin alussa. Lopputuloksena rautalyönti katoaa pariksi tunniksi, saan siitä kiinni vasta toisen kierroksen takaysillä.

Opetus: svingin ei tarvitse tuntua täydelliseltä. Se voi silti toimia. Tärkeintä on oppia luottamaan siihen svingiin, siihen liikkeeseen, joka tulee, kun antaa palaa.

Pelaan kierrokset 83 ja 78. Ei hyvä mutta johtuuko olosuhteista (tuuli ja lipunpaikat) vai mistä, jotenkin tasoitukseni paranee kymmenyksen ja on nyt 3.0. Meniköhän oikein?

Tulos yltää seniorisarjan neljänteen sijaan. 

####

Viktor Hovlandin valmentaja Joseph Mayo on Patreon-sivullaan käynyt läpi pitch-lyönnin tekniikkaa. 

Olen seurannut postauksia mielenkiinnolla. Mayon näkemyksen mukaan valtaosa tarvitsee jyrkemmän svingin ja svingin alimman kohdan (low point) joka on reippaasti pallon etupuolella.

Lähipelissä ongelmat voi jakaa siten syy on joko liian loiva tai liian pysty liike. Näin lähipeliä valmentava James Sieckmann tekee ja näin olen minäkin tehnyt. 

Kun omilla oppilailla ongelmien syy useimmiten on liian loivassa liikkeessä, olen samoilla linjoilla Mayon kanssa. Tosin en usko, että Mayon näkemys peruspitchistä (lob-wedgellä matala ja spinnaava) on kaikille järkevä.

Nyt asiaan. Mayo on painottanut pään liikettä alas ja kohti lyöntisuuntaa jo backsvingin aikana. Asia ei kuitenkaan ole mitenkään uusi. Olen vuosikausia opettanut samaa ties kuinka monelle, aina kun se on tuntunut oikealta ratkaisulta. 

Mayon videoita katsoessa muistin tehneeni jutun samasta aiheesta jo 2016. Se löytyy täältä, kyseessä on oppitunti Online Akatemiani ''vanhoilta sivuilta''. Jutussa tarkastelen ensin Sam Sneadin wedge-tekniikka ja lopussa Luke Donaldin pitch-lyöntiä.

Kummatkin siirtyvät kohti lippua jo backsvingin aikana. Avasin tuon oppitunnin kaikkien nähtäväksi, joten käykääpä katsomassa.

Todetaan vielä, että Sieckmannin veli Tom oli aikoinaan Seven parhaita kavereita PGA Tourilla. Näin James pääsi säännöllisesti seuraamaan Seven maagista tekemistä griinien lähellä, sen innoittamana siirtyessään valmentajaksi hän päätti keskittyä yksinomaan lähipeliin.

####

Olen kirjoitellut näitä meilejä pian kymmenen vuotta. Alun jälkeen en ole markkinoinut tätä listaa ollenkaan. Nyt haluan katsoa kuinka monta uutta golfaria saan houkuteltua mukaan. Jos haluat auttaa niin voit laittaa tämän linkin ystävillesi, kiitos.

Kyllä, kuten linkistä näkyy, olen arpomassa kaikkien listalaisten kesken Cobran draiverin vuoden lopussa.

####

Talvikurssit alkavat jo marraskuussa. Tässä suora linkki kursseihin joissa vielä on paikkoja jäljellä.

Siinä kaikki tällä erää. Toivottavasti saamme ikimuistoisen Ryder Cupin. Laittakaapa vaikka viestiä mitä odotatte kisalta. 

Ja nyt kannattaa seurata Solheim Cupin etenemistä, se löytyy Ruutu+ suoratoistosta. 

Terveisin 

Antti

ps. ensi kevään Costa Navarinon peli- ja treenimatkan päivämäärät ovat 31.3-7.4. Laita päivämäärät jo kalenteriin jos matka kiinnostaa, lisätietoja seuraavassa viestissä.